+4, -0

Arvostelu: Lifeline

Title

Jouluaatto tuli ja meni. Se toi minulle kuitenkin tullessaan 55 euron edestä Google Play -lahjakortteja. En voi sanoa aivan varmaksi miten päädyin saamaan niin ison summan, mutta järkytyin hieman, kun jouduin miettimään miten ikinä saisin sen määrän rahaa kulumaan mobiilipeleihin ja -ohjelmiin.

 

Aloin sitten ajankuluksi selailemaan Google Playta, jos sieltä jotain mielenkiintoista löytyisi, vaikka mobiilipelien rintamalla en asiasta ollutkaan kovin vakuuttunut. Tietenkin olisin voinut rakentaa massiivisen Clash of Clans-kylän hirvittävällä mikromaksumäärällä, mutta päätin syystä tai toisesta jättää asian välistä. En muista mitä kautta päädyin lopulta löytämään Lifelinen, mutta hetkeään en katunut sitä euroa, jonka siihen kulutin.

 

Olen joskus saattanut mainita, että pidän juonta peleissä yhtenä tärkeimmistä asioista. Niin tärkeänä, että harvoin jaksan pelata juuri mitään peliä, ellei se omaa samaistuttavia hahmoja ja mielenkiintoista tarinaa. Tämän takia 3 Minute Gamesin julkaisema Lifeline on mielestäni ehkä paras peli, johon olen mobiilipelien parissa törmännyt. Se on mielenkiintoinen kirjan ja mobiilipelin hybridi. Jos muistatte ne vanhat kirjat, joissa sai itse tehdä muutaman päätöksen juoneen siellä ja täällä ja sitten päätöksensä perusteella hypätä joko sivulla X tai Y, tiedätte aika hyvin mistä puhun. No okei, ei se ehkä ole ideana kaikkien tekstiseikkailupelien jälkeen täysin uniikki, mutta tuo muutaman mielenkiintoisen lisäyksen, tarina nimittäin etenee reaaliajassa. Pähkinänkuoressa tämä tarkoittaa sitä, että samalla kun päähenkilö nukkuu, tutkii avaruusalusta tai kiipeää vuorenrinnettä, tulee teksti “Taylor is busy” tai jotain muuta vastaavaa. Sitten kun hänellä on taas jotain sanottavaa viestistä tulee ilmoitus notification-ikkunaan niinkuin normaaleista viesteistäkin. Nopeasti voisi ajatella että kyseessä on vain epätoivoinen yritys venyttää peliaikaa, jota se voi hyvin ollakin, mutta se kuitenkin lisää mielenkiintoa tarinan etenemiseen. Modernina ADHD-nuorena, jolle pitkien lukuhetkien aloittaminen tuntuu nykyään työläältä ja lukeminen rajoittuu lyhyisiin teksteihin ympäri nettiä, tämä toimi minulle kuitenkin hyvin.

 

Taylor on oppilas, joka on koulunsa arvonnassa voittanut matkan avaruusalus Varialle. Kuulostaa hienolta, kunnes alus hajoaa tuntemattomasta syystä ja tippuu kuun pinnalle useassa osassa hänen ollessa ainoa eloonjäänyt. Tästä alkaa tarina, kun Taylor saa avaruuspukunsa radion välityksellä yhdeyden ainoaan kuuntelusäteellä olevaan henkilöön, pelaajaan eli sinuun. Tarina onkin pääasiassa kerrottu Taylorin kuvakulmasta, mutta on vuoropuhelua pelaajan ja Taylorin välillä. Pääasiassa Taylor hoitaa puhumisen ja pelaaja muutaman kommentin välein tekee omia lisäyksiään, kysymyksiä tai auttaa Tayloria päätöksenteossa. Tämän takia pelaajalle tuleekin vastuu päähenkilön henkiinjäännistä tehdessään valintoja. Ja uskokaa pois, kun on lukenut ja rakentanut tunnesidettä päähenkilöön kolme päivää päätöksientekoon alkaakin kuluttaa huomattavasti enemmän ajatusta ja aikaa. Ja ei, valinnat eivät ole helppoja tai itsestäänselvyyksiä. Jouduin tekemään muutamia todella kivuliaita eettisiä päätöksiä, sekä googlaamaan tietoa pitääkseni päähenkilön hengissä.

 

Kaiken kehumisen jälkeen pitää sanoa jotain kriittistäkin, mielestäni Taylorin taustatarinaan olisi voinut panostaa enemmän. Olkoonkin että hänelle rakentuu tekojen ja puheiden pohjalta ihan mielenkiintoinen persoona, niin hänen taustaansa ei selvitetä juuri yhtään. On huomattavasti vaikeampi kokea myötätuntoa henkilölle, joka on juuri menettänyt yhteytensä perheeseensä ja koko maailmaan, jos ei tiedä hänestä muuten mitään.

Screenshot

Tarina on hyvin jännittävä pärjäten lähes mille tahansa scifi-romaanille ja päädyinkin katsomaan liiankin usein olisiko uutta viestiä Taylorilta tullut. Tunnelmaa lisää synkeä avaruusambientmusiikki, en ollut koskaan ajatellutkaan että e-kirjoihinkin voisi lisätä taustamusiikit, mutta hyvin se toimi. Pelin graafinen ilme oli yksinkertainen mutta toimiva. Tekstin taustalla oli metallisen näköisen viestikäyttöliittymä, joka ei juurikaan herättänyt huomiota, eli jäi sopivasti tekstin taka-alalle, niinkuin sen mielestäni pitikin.

 

Pelillä on monta lopetusta, moni jättää paljon kysymyksiä vastaamatta ja vielä useampi johtaa kuolemaan. Itse päädyin parhaaseen mahdolliseen lopetukseen kolmannella yrityksellä, eli kuolin yhteensä kaksi kertaa pelatessani. Jokaisen kuoleman jälkeen voit joko hypätä pelin alkuun, toiseen tai kolmanteen päivään tai muuttaa minkä tahansa edellisen valinnan jatkaaksesi. Tämän takia kuoleminen ei ole varsinaisesti massiivinen menetys, mutta itse lähdin kuitenkin sillä asenteella, että aion päästä loppuun kuolematta ja jokainen kuolema kirpaisi kivuliaasti. Parhaaseen mahdolliseen lopetukseen pääseminen edellyttää kuitenkin tiettyjä päätöksiä ja hankittuja esineitä jo pelin alussa, joten huonot päätökset eivät ole kuitenkaan korjattavissa vaan edelliseen valintaan hyppäämällä.

 

Saatuani ensimmäisen osan luettua halusin tottakai lisää. 3 Minute Games onkin julkaissut kaksi muuta osaa sarjaan, joista Lifeline 2 kertoo täysin erillisen fantasiatarinansa, joka kuitenkin sijoittuu nykymaailmaan ja Lifeline: Silent Night jatkaa Taylorin tarinaa. Ensimmäinen osa maksaa App Storessa ja Google Playssa huokean yhden euron, eli kynnys ei ole kovin korkea. Itse luen parhaillani Lifelinen toista osaa ja olen kuollut kerran, koska olen utelias idiootti. Toivon että sain edes jonkun aivopestyä kiinnostumaan sarjasta. Itse en ainakaan pettynyt.

Kommentit (0)
  • Ei kommentteja.