+5, -2

Speliarvostelu: Dragon's Dogma

SPELIARVOSTELU

Kysytte varmaan, mitä kettua taas ruuga. No koska olen alkanut huomata, että pidän pelien hauk.. arvostelemisesta, niin päätin keskustelukanavien puutteessa alkaa arvostelemaan pelejä täällä. Onhan tämä peleihin liittyvä sivusto..

Saatatte myös kysyä, mikset arvostele sitten enemmän GM-pelejä. No sanon valehtelematta, että GM-peleistä on pirun vaikea tehdä mitään arvosteluja, koska ne ovat kaikki niin laihoja. Pikkupelejä, joista ei saa oikein mitään tekstiä irti. Joten yleensä joudun tekemään yhden - kahden kappaleen arvion ja olalletaputtelua. Suurten peliyhtiöiden peleissä on ymmärrettävästi syvyyttä ja saan enemmän sanoja suuhuni.

Tulen kuitenkin jatkamaan kuukauden kulinaaria, vaikka se jäikin viime kuussa väliin. Syy oli se, etten löytänyt yhtään peliä, joka olisi edes välttävästi kuukauden kulinaarin arvoinen. Joulupelejäkään en viitsinyt esitellä, sillä arvostelin ne jo aiemmin.


Lisään arvosteluihin omat pelikuvat, jos/kun kuvaan jotain Gameplay-kuvaa.

                   Dragon's Dogma Logo


Dragon's Dogma on aasialaisten yritys luoda länsimainen open-world roolipeli, joka joissain osa-alueissa onnistuu, juuri aasialaisuuden takia ja joissain taas epäonnistuu, varmaankin länsimaisen peliyleisön tuntemattomuudesta. Eli he eivät tiedä mitä länsimaiset pelaajat haluavat roolipeliltä.

Olen, osittain ehkä nörtihtäväisyyteni takia, todellinen länsimaisten/open world-roolipelien ystävä, joten arvostelusta saattaa löytyä poikkeuksellisen paljon vertailua muihin peleihin.

Peli kertoo ukkelista, joka asuu rauhaisassa kylässä. Kylä on rauhaisa niin kauan kunnes ilkeä oikeasti valtava lohikäärme hyökkää hirmuisena sen rannalle. Kaikkien muiden juostessa pakoon, urhea ukkeli eli pelaaja tarttuu vartijan tiputtamaan miekkaan ja alkaa huitomaan sillä lohista. No tiedätte miten siinä käy. Lohis lyö ukkelin kumoon, mutta sitten tapahtuu odottamatonta. Lohikäärme varastaa ukkelin sydämen ja silti jostain syystä ukkeli elää. Nyt ukkelin on saatava sydämensä takaisin.



Parhaina puolina loistavat ovat taistelumekaniikka, pelaajan "pawnissa" eli joukossa olevien NPC-liittolaisten hallinta ja upeat välianimaatiot (tai kuten itse olen tottunut sanomaan, videopätkät). Nämä osa-alueet päihittävät muut roolipelit mennen tullen.

Dragon's Dogma on kuvattu kolmannesta persoonasta, joten jo se antaa enemmän mahdollisuuksia immersiivisen ja monipuolisen taistelun kehittämiseen kuin ensimmäisen persoonan kamera. Voit alkaa kiipeilemään isojen vihollisten, kuten lohikäärmeen, jättiläisen tai chrimeran vartalolla etsien niiden kehosta heikot kohdat ja iskeä niihin. Pienempien vihollisten ruholla ei tietenkään voi kiipeillä, mutta ne voi poimia ja heittää hevonkuuseen, tai vaihtoehtoisesti voit pitää otuksesta niin kauan kiinni, kunnes liittolaisesi tulee iskemään aseellaan sitä tuottaen massiivista vahinkoa. Pääiskuja on kaksi. Raskas ja kevyt lyönti. Näiden lisäksi on myös jotain erikoisempia liikkeitä, joita voi aktivoida pitämällä R1-näppäintä pohjassa ja valitsemalla liikkeen X-,  []-, O- tai /_\-näppäimellä (360:llä A, B, Y, X ).

Eikä tässä vielä kaikki. Perinteisten potionien lisäksi, voit käyttää hyödyksi elementtejä. Lähinnä nesteitä. Esimerkiksi tulen voit sammuttaa vedellä, jota olet taltioinut vesipulloon tai ihan perinteisesti juoksemalla veteen. Voit myös vahvistaa tulen vaikutusta vaikka heittämällä öljypullon tai -ruukun viholliseen ja tulittamalla sitten.

 

Dragon's Dogma Gameplay

Pelissä on myös kiva "pawn"-systeemi. Eli voit luoda oman hahmon lisäksi itsellesi kaverin, joka lähetetään jonnekin rift-verkkoon, josta kaveri, tai joku toinen tuntematon pelaaja, voi ottaa sen omaan joukkoon taistelemaan hänen rinnallaan. Tietysti saat pitää itse tekemäsi toverin, mutta joka kerta kun menet hahmollasi nukkumaan ja heräät, toverisi tulee ilmoittamaan sinulle, että hän oli auttamassa jotain toista pelaajaa ja toi sinulle jotain tuliaisia. Tuliaiset vaihtelevat yleisestä roskasta rahaan.

Vaikket omistaisikaan internetyhteyttä konsoliisi, niin pelissä on silti "valmis-pawneja", jotka toimivat kuin oikeiden pelaajien luomat hahmot. Tietenkin pelikokemus tulee paremmaksi, jos saat lahjoja kaveriltasi oman hahmosi välityksellä.

Tietysti nämäkään NPC:t eivät ole täydellisiä. Onhan se hienoa, että NPC:t osaavat sanoa ympäristöstä jotain, mutta alkaahan sellainen rääkyminen pikkuhiljaa ärsyttää, kun NPC:t huutavat jatkuvasti samoja lauseita. Kaiken lisäksi huudot piirtyvät ruudulle, mutta onneksi ne voi poistaa asetuksista.

 

Dragon's Dogma ei auta sinua kädestä pitäen. Ainoa apu mitä saat, ovat pienet infotekstit, joita et todennäköisesti huomioi. Tästä syystä eka tunti voikin kulua pelimekaniikkaan totuttelemiseen ja vihollisilta turpiinottamiseen.



Välianimaatiot ovat todella loistavia ja erityisesti olin positiivisesti yllättynyt siitä, että pelaajahahmo näkyi videossa vaatteita myöten oikeanlaisena. . Nämä auttoivat tarinankerronnassa ja juuri tässä jutussa The Elder Scrolls-pelit (ja monet muut roolipelit) kusevat. Ei ole lainaan hienoja animaatioita vaan peruspelimaailma, joka heikentää pelikokemusta.

 

Kuten jo äsken sanoin, pelaaja näkyy videoissa oikeanlaisena. Eli hahmoa pitäisi pystyä muokkaamaan? Kyllä. Pystyt muokkaamaan hahmoa, ainakin kasvoista, viimeistä piirtoa myöten. Nenän sijaintia ja sen kokoa jne. Mutta onneksi laiskoille pelaajille on väsätty luonnollisen näköisiä mallineita jokaiselle kehon osalle, joita päädyin itse käyttämään. Muutin vain hiuksia ja silmien väriä ja muotoa.

Kasvot eivät ole ainoa asia joita pystyy muokkaamaan. Voit muokata myös raajojen muotoja, painoa, pituutta ja lihaksikkuutta ja valita haluamasi sukupuolen. Ja jos oikein yksityiskohtiin mennään, niin meikkejä ja arpiakin on mahdollista laittaa.

Tämäkin editori kärsii samasta viasta kuin Oblivion. Jos muokkaat kasvoja liikaa, ne alkavat näyttämään ennen pitkää Kalle Havumäeltä. Kuitenkin, jo edellämainitut, malline-muodot pelastavat tilanteen.

 

Grafiikkaan en viitsi sen enempää tarrautua, sillä se on loistavaa. Miljöö on hienon näköinen. Sanoisimpa, että jopa hienompi kuin Skyrim, muttei tietenkään niin monipuolinen, koska ikiroutaa ei ole. Graffa on myös hyvin yksityiskohtaista ja kaksiuloitteiset esineet näyttävät kivoilta, vaikkakin olisin halunnut nekin kolmiuloitteisiksi. Myös inventoryyn.


Tietysti pelissä on myös liuta huonoja puolia. Tehtävät olivat todella mielikuvituksettomia. Ne olivat suunnilleen luokkaa, vie tämä tuonne, johdata minut sinne, tapa tuo ja kerää nuo. Eikä mitään pitkiä sivujuonia päässyt edes syntymään vaan kaikki annetut tehtävät oli hoidettavissa loppuun vartissa. Ellei sitten kerättäviä esineitä ollut kohtuuttoman paljon tai NPC:n saattamispaikka B ollut hirveän kaukana tai tutkittava alue todella pitkä.

Elder Scrollsiin tottuneena minua häiritsi se, etten voinut poimia ihmisvihollisten aseita, vaan he tiputtivat vain jotain rahaa ja muuta epämääräistä. Eikä pelissä ollut mahdollista varastaa toisten ihmisten huushollista. :D

Ja ainoastaan pelin pääkaupungissa kaupungissa, Gran Sorenissa, oli vankityrmä lainrikkojille, jossa eleli erittäin helposti lahjottavissa oleva vartija. Vartija pyytää 5000 kolikkoa, mutta jos et omista viittätonnia, mikä tahansa summa käy. Jopa lämmin käsi. Eli ei haittaa vaikket omistaisi pennin pyörylääkään, pääset pois vankilasta silti. Ja tyhmin puoli tässä oli se, että tuomiota ei voinut istua. Ainoa tapa päästä pois vankilasta on lahjoa vartija! :D

Eikä Gran Sorenissa näyttänyt olevan muita lakeja kuin se, etten saa lyödä tai viiltää ihmisiä miekalla. Olin vapaa rikkomaan ihmisten omaisuutta (lähinnä laatikoita), laskemaan ihmisiä sillalta alas jokeen, johon he hukkuivat, ja kidnappaamaan kaikki lapset torilta, jopa vartijan edestä ja viemään ne autioon kämppään. Ainoastaan jos heitin lapsen kovakouraisesti maahan, tulivat vartijat paikalle huutamaan, että painiminen on kiellettyä ja heittivät tyrmään, josta pääsin heti pois hövelin vartijan ansiosta.

Gran Soren

Gran Soren

Tuo vankilajuttu meni vähän tuhan pitkäksi, mutta on pelissä muitakin vikoja. Pelaaja ei saa itse päättää mitään muuta kuin sen, että haluaako aloittaa questin. Pelaajan mielipidettä ei kysytä milloinkaan eikä ole minkäänlaisia vapaavalintaisia vastauksia NPC:n puheille, jotka lisäisivät ROOLIpelikokemusta.. Roolipeleissähän on kyse rooliin astumisesta ja hahmon hallitsemisesta.

Ja kaikkien questittomien NPC:n dialogit olivat tyyliin: "What?", "Hello!", "You need something?", joka toi mieleeni The Legend of Zelda 2:n. Otetaan taas esimerkiksi Elder Scrolls-sarjasta: suurin osa NPC:istä on yksilöitä. Persoonia. Jokaisella on oma historiansa ja he sentään puhuvat jotain järkevää. Tämä luo maailmasta uskottavamman ja kiinnostavamman. Se tekee pelaajalle halun jutella "robottien" kanssa.

Puhe ei synkannut oikein huulten kanssa, mutta se ei ainakaan pistänyt minua niin kauheasti silmään. Minua häiritsi enemmänkin se, että NPC:n puhe ei siirtynyt automaattisesti seuraavaan osaan sen jälkeen kun botti oli puhunut nykyisen "lauserykelmän" ja tämä tavallaan katkaisi "sulavan keskustelun illuusion". Ja joskus keskustelu oli niin puuduttavaa, että tyydyin vain hakkaamaan nappia ohittaen keskustelut.

 

Vaikka maailma onkin täysin avoin, on se hieman laimeahko verrattuna, taas, esimerkiksi Elder Scrolls-peleihin. Maailma taitaa olla suunnilleen yhtä iso, mutta tutkittavaa on vähemmän. Enkä nyt tarkoita mitään dungeoneita tai ryöstäjien leirejä vaan yksinkertaisesti kyliä ja yleisesti kiinnostavia kohteita.

Silti se on tarpeeksi ihmeellinen, että sen tutkimiseen voi kuluttaa useita tunteja, ellei jopa tuntikymmeniä. Mikäli on todelinen open world-(rooli)pelien ystävä.

 


Tämä saattaa kuulostaa pieneltä vialta, mutta minusta nykyaikaisen pelin on jo kuvattava kaikki ympäristössä olevat esineet niinkuin ne ovat, eikä säkkeinä tai pusseina laiskuuden takia. On rasittavaa kun ei tiedä etäältä mikä esine on kyseessä, vaan pitää mennä lähelle katsomaan tekstiä ja kaksiuloitteista kuvaa. Tämä pätee myös Pokemon-peleihin, joissa käsittääkseni maasta löytyvät esineet ovat kaikki edelleen ulkomuodoltaan pokemonpalloja.

Toinen pikkuvika on se, ettei pelaaja, tai kukaan muukaan, osaa uida. On rasittavaa kun en vain voi oikaista uimalla rannan toiselle puolelle tai uida jollekin saarelle etsimään aarteita..



Soundtrack on tunnaria lukuunottamatta hyvää. Juuri sopivaa ooppera- ja orkesterisoittoa, joka sopii jokaiseen "grand"-roolipeliin, mutta tunnari on niin epäsopiva, että se ansaitsee oman mainintansa. J-pop ei jumankauta sovi vakavasti otettavan länsimaalaistyyliseen roolipeliin... Voitte kuunnella sen täältä: http://www.youtube.com/watch?v=1jTeHzzefS4

Peli ei ehkä ole ihan kaikille, mutta jos rakastat Elder Scrollseja tai muita open world-roolipelejä, niin saatat pitää tästä. En sano, että rakastat, mutta saat kyllä mieluisia pelitunteja irti. Tai jos et todellakaan pidä kolmannesta persoonasta, vaan haluat eläytyä roolihahmoosi täysin ensimmäisestä persoonasta, niin suosittelen hoitoon hakeutumista.

Kuitenkin suosittelen peliä. Se ei ole mikään köyhän miehen Elder Scrolls vaan oma varteenotettava ja hyvä pelinsä.

 

Pisteytys:

Roolipelien pelaajille:  7

Maallikoille: 5

_____________________________________

0 = Pelaamiskelvoton

1 = Kuvottava

2 = Erittäin huono

3 = Huono

4 = Huonohko, mutta jonkun genren fanille tai yksittäisille henkilöille, voi olla miellyttävä kokemus

5 = Keskiverto

6 = Hyvä

7 = Todella hyvä

8 = Loistava

9 = Pakko-ostos

10 = Jumalan kätten työtä

Kommentit (0)
  • Ei kommentteja.